Telecomin GSM-verkon peitto 1996

Radiolinjan GSM-verkon peitto 1996

GSM datapalvelussa on valittavissa kaksi siirtotapaa: virheenkorjaava (non-transparent, läpinäkymätön) ja vakionopeuksinen (transparent, läpinäkyvä). Molemmilla siirtotavoilla käytetään FEC (Forward Error Correction) virheenkorjausmekanismia, joka havaitsee yksittäiset virheelliset bitit. Virheenkorjaavassa siirtotavassa käytetään lisäksi radiotielle suunniteltua OSI-mallin toisen kerroksen virheenkorjaavaa RLP-protokollaa (Radio Link Protocol). Jäännösvirhesuhde on tällöin 10^-8. Siirtonopeutta ei kuitenkaan voida tällä siirtotavalla taata. Vakionopeuksisella siirtotavalla nimensä mukaisesti taataan tietty vakio siirtonopeus, jolloin bittivirhesuhde voi vaihdella 10^-3...10^-8 riippuen radioyhteyden laadusta. Tämän takia protokollan ylempien tasojen tai sovellusten on huolehdittava virheistä, joita FEC ei pysty korjaamaan. Puhelin voi tukea toista näistä siirtotavoista tai molempia laitevalmistajasta riippuen.

GSM-järjestelmä vaatii muiden kuin puhepalvelujen käytöstä tiedon keskukseen. Nimittäin GSM-systeemissä ennen varsinaista datasiirtoa kaikki verkon komponentit on tahdistettava (synkronoitava). Näin koska käytettävän V.110-suosituksen mukaan asynkroninen siirto tapahtuu kehystettynä. Avatessaan yhteyden kännykkä välittää keskukseen tiedon siitä mitä palvelua käytetään. Sen sijaan vastaanotetuissa puheluissa menetellään siten, että puhe-, data- ja fax-käyttöä varten on samalle kännykälle eri numerot; millään muulla tavalla keskus ei pysty päättelemään mitä tyyppiä lankaverkosta tuleva puhelu on.

Suomen molemmat GSM-operaattorit Telecom Finland ja Radiolinja pystyvät tarjoamaan suunnilleen samantasoiset palvelut data- ja fax-siirrossa. Myös eri verkkojen laajuus on suunnilleen yhtä suuri. Telecomin palvelu- ja vastausalttius kysymyksiimme tätä juttua tehdessämme ansaitsee erityisen kiitoksen.

FX1 - mobile telefax

Tällä hetkellä Nokia, Ericsson, Panasonic ja Siemens tarjoavat joihinkin GSM-puhelimiinsa sopivia PCMCIA-kortteja. Kaikki kortit tarjoavat mahdollisuuden faxien lähetykseen ja vastaanottoon. Faxit vastaanotetaan kuvina. Verkko tukee ryhmän 3 faxtoiminnetta. Puhelimeen voidaan liittää myös telefax-sovitin, johon kytketään tavallinen telefax-laite. Näitä sovittimia on olemassa Siemensillä ja Doctor Nechausilla (saksalainen laitetoimittaja), tosin niitä ei ole markkinoitu Suomessa. Yleisemmin on käytössä ruotsalaisen System Innovation Business Ab:n pieni telefax-laite FX1 Mobile Telefax, jossa on PCMCIA-liitäntä. Laitetta myydään myös muilla tuotenimillä.

Nokian kortti, Nokia Cellurar Data Card, on ollut pisimmän aikaa myytävänä, lokakuusta -94 lähtien. Muiden valmistajien tultua markkinoille vasta syksystä -95 alkaen Nokia on saavuttanut ylivoimaisen markkinaosuuden PCMCIA-korteissa, maailmanlaajuisesti on myyty satoja tuhansia kortteja. Nokian kortti on lisäksi markkinoiden halvin, 2650 mk. Saatavana on myös Data Card Expander -adapteri, niitä tietokoneita varten joissa ei ole PCMCIA -liitäntää. Kortti ei toimi kaikkien Nokian kännyköiden kanssa. Data Card:in mukana ei tule fax/ tietoliikennesovelluksia, lähinnä ajureita. Datasiirrossa käytetään virheenkorjaavaa tiedonsiirtoa, faxsiirrtossa vakionopeuksista. Koska virheenkorjaavassa tiedonsiirrossa on laitetasolla RLP-protokolla, sovellusohjelmien ei tarvitse huomioida siirtotietä, joten voidaan käyttää melkein mitä tahansa lankaverkkoon suunniteltua tietoliikenneohjelmaa.

Ericssonin kortti, Mobile Office DC 12, on samassa hintaluokassa Nokian laitteen kanssa, 2790 mk. Paketti on ollut myytävänä syyskuusta -95 lähtien, tosin sen tiedonsiirtonopeus Ericssonin GH/GF 337 -puhelimen kanssa on vain 2400 bps, joten Ericsson on ymmärrettävästä syystä liikkunut tuotteen kanssa matalalla profiililla. Juuri äskettäin julkistetun 388-mallin kanssa päästään kuitenkin nopeuteen 9600 bps. Aktiivisempaa markkinointia ollaankin juuri aloittelemassa. Laite käyttää vakionopeuksista tiedonsiirtotapaa, joten sovellusohjelmien vastuulla on isompi osa virheenkorjauksesta. Tästä syystä kortin mukana tulee datan, faxien ja lyhytviestien lähetykseen ja vastaanottoon sovellusohjelmat. Tavalliset lankaverkkoon suunnitellut tiedonsiirto-ohjelmat eivät ole optimoituja radiotielle, joten mukana tulevia ohjelmia on melkein pakkokin käyttää.

Panasonicin ja Siemensin kortit ovat selvästi kalliimpia, hintaluokka n. 3500 mk. Siemens tosin on ainakin valmistelemassa merkittävää hinnanalennusta. Siemensillä on testausvaiheessa nimellä M1 kulkeva kortti, joka ei tarvitse erillistä GSM-puhelinta; M1:seen siis on integroitu tarvittavat GSM-puhelimen tarvittavat osat. Oheisessa taulukossa enemmän tietoa eri laitteista. Nokian ja Ericssonin vastaushalukkuus kysymyksiimme ja asiantuntemus ansaitsee erityisen kiitoksen.

Käytännössä NMT-tiedonsiirto toimii siten, että NMT-puhelimen ja modeemin väliin liitetään laite, joka joka emuloi tavallista valitaverkkoa, jonka kautta modeemi luulee soittavansa. Modeemi itsessään ei siis vaadi mitään erityisasetuksia toimiakseen NMT-verkossa. On olemassa myös PCMCIA-modeemeja, jotka kytketään suoraan NMT-puhelimeen ilman väliin laitettavaa sovitinta. Näitä ovat valmistaneet (ja osa yhä valmistaa) mm. Nokia, AT&T, Ericsson ja Compaq. Suurimmaksi siirtonopeudeksi saadaan yleensä 2400 bps, sillä NMT-verkon kapasiteetti ei riitä sitä suurempiin nopeuksiin. Käytännössä nopeudet ovat 1200 bps luokkaa. Kännykkäkin on liian heppoinen laite järkevään datasiirtoon, ja toimiva kokoonpano käsittääkin suurempitehoisen matkapuhelimen - kuten autopuhelimen tai muun "raahattavan" - sekä isomman antennin, esim. autoantennin.

Erään ongelmista muodostaa tukiaseman vaihtuminen epäsäännöllisin väliajoin NMT-verkossa. Tavallista puhelua vaihtumisen aiheuttamat lyhyet katkokset eivät haittaa, mutta datasiirto katkeaa joka kerta. Tämän takia modeemin pitääkin osata odottaa pitkiäkin aikoja saadakseen kantoaallon palautettua. NMT 900 -verkon asiakkaat voivat ryhtyä datatilaajiksi. Tämä palvelu mahdollistaa puhelun lukitsemisen tietylle tukiasemalle, jolloin ei synny katkoksia. Jos kuitenkin dataa siirretään esim. liikkuvasta autosta, yhteys katkeaa lopullisesti, kun siirrytään tukialueen ulkopuolelle.

1993 tuli markkinoille eräs NMT-verkkoa datasiirtoon käyttävä uusi ratkaisu. Tämä on IBM:n PCradio, jossa samoihin kuoriin on integroitu sekä PC (80186-prosessoripohjainen) että NMT-modeemi. Lisävarusteena olevan luurin avulla laitetta voi käyttää myös tavallisena NMT-puhelimena. PCradio on suunniteltu rankkaan kenttätyöskentelyyn ja sen suunnittelussa on suosittu kestävyyttä ja varmuutta ulkonäön ja ergonomian kustannuksella. Laitteessa ei itsessään ole massamuistia; levykkeiden korvikkeena käytetään vaihdettavia puolijohdemuistikortteja. Nykyään PCradio on korkeintaan sotilas- tai huolto-organisaatioiden käytössä. Laite katosi suuren yleisön tietoudesta yhtä nopeasti kuin oli sinne ilmestynytkin.

NMT-datasiirtolaitteet ovat kuitenkin jäämässä totaalisesti pois käytöstä, eikä sellaisen hankkiminen ole suositeltavaa kuin niissä tapauksissa, joissa on tarve käyttää langatonta datasiirtoa GSM-alueen ulottumattomissa. NMT 450 -verkon peittoaluehan on laajempi kuin GSM-verkon. NMT-sovittimia saattaa kuitenkin olla vaikea saada tiettyihin puhelimiin, ja nekin ovat melko kalliita (n. 2500-3000 mk) verrattuna itse puhelimen hintaan. Yleensäkään NMT-datasiirtolaitteet eivät ole menneet hyvin kaupaksi, eivätkä yritykset ole saaneet tarpeeksi katetta toiminnan suurempaan kehittämiseen.

[MPC91],[MPC93],[HRW],[AV],[KK]

Mobitex-verkon peitto 1996

Ericssonin Mobitex- radiomodeemeja

Liittyminen: 600 mk
Kuukausimaksu: 50 tai 90 mk/kk
Datapaketin hinta: 8 p
Merkkihinta: 1,5 p/6 merkkiä

Radiomodeemin (network adapter) hinta on suuruusluokkaa 8000 mk. Keskilaskutus on n. 300 mk/kk/radiomodeemi.

Mobitex-palveluja tarjoaa Suomessa Telecom Finland. Suurimmat asiakkaat ovat Enso-Gutzeit, Turun ja Kuopion taksit, UPM-Kymmene, RAY, Kone Oy ja Posti. Mobitex kilpailee vielä tällä hetkellä GSM-verkon kanssa käytetyimmän langattoman datasiirtojärjestelmän asemasta Suomessa. Mobitexin menestys selittyy hitaasta siirtonopeudesta huolimatta lähes täydellisellä kattavuudella Etelä-Suomessa ja yhteydettömästä siirrosta. Yhteydettömyyden edut korostuvat verkon tyyppillisimmässä käytössä, interaktiivisissa tietokantasovelluksisa, jotka kenties aiheuttavat yritysten tärkeimmät tarpeet langattomaan datasiirtoon. Perinteiset lankaverkon tietoliikenneohjelmistot eivät juurikaan sovellu Mobitex-käyttöön, mutta aivan viime aikoina on markkinoille tullut useita valmiita sovelluksia (tietokanta, kuljetusohjaus, paikannus ym.). Niinpä pienemmätkin yritykset ovat kiinnostumassa tästä datasiirtovaihtoehdosta.

[KULJ92],[TL],[WEC]

Datasiirto on mahdollista myös satelliittipuhelinten välityksellä kansainvälisen Inmarsat-järjestelmän kautta. Siirtonopeus on parhaimmillaan 2400 bps. Myös telefaxien lähetys ja vastaanotto on mahdollista. Satelliittipuhelinten hinnat ovat vielä huimia, mutta niillä onkin maailmanlaajuinen kuuluvuus, aivan äärimmäisiä napa-alueita lukuunottamatta.

[WGC]

Älypuhelin soveltuu hyvin monenlaisille ihmisille, varsinkin niille, jotka joutuvat työnsä takia olemaan poissa varsinaiselta työpaikalta. Se tarjoaa työntekijälle monipuoliset mahdollisuudet keskustella ja välittää viestejä älypuhelimen ja varsinaisen toimiston välillä. Kaikkein suurimman hyödyn saavat todennäköisesti kuitenkin liikemiehet, joille on tärkeää saada kiireelliset viestit perille nopeasti ja siten, että ne myös saapuvat perille. Tällä puhelimella ei enää tarvitse odotella, että vastapuoli vastaisi, vaan lähetetyt viestit tallentuvat vastaajan postilaatikkoon, josta hän voi halutessaan ne käydä lukemassa. Älypuhelin tietysti taitaa myös GSM-teksti ominaisuuden, joten viestejä voi lähetellä myös sellaiselle henkilölle, joka ei sähköpostilaatikkoa omista.

Älypuhelin on yhteensopiva Internet-standardien SMTP, IMAP4 ja MIME1 kanssa. Sähköpostin lukeminen tapahtuu käytännössä niin, että saapuva posti tulee sähköpostipalvelimeen, josta puhelin käy sen sitten hakemassa. Viestejä voi muutella ja sitten lähettää vaikka sähköpostina tai faxina eteenpäin. Puhelimella voi myös vastaanottaa faxeja. Sähköpostin lisäksi älypuhelimella voi tutustua myös Internettiin WWW:n välityksellä, sillä puhelimessa on myös WWW-selain. Käytännössä WWW:n selailu puhelimen välityksellä on hidasta, johtuen lähinnä 9600bps:n siirtonopeudesta. Lisäksi älypuhelimessa on uutena ominaisuutena mahdollisuus yhteydenottoon verkossa olevaan koneeseen. Puhelimeen on asennettu Telnet-ohjelmistot ja se käyttää VT100-terminaaliemulaatiota. Näin on mahdollista myös kaukokäyttää tietokonetta vaikkapa toimistossa. Sähköpostin kirjoittelun ja kaukokäytön ohella on myös mahdollista puhua samaan aikaan. Tätä varten puhelimeen on rakennettu hands free -ominaisuus.

Puhelin-tietokoneeseen on myös asennettu muutamia erilaisia ohjelmia. Sekä sähkö- että tavallisille postiosoitteille löytyy osoitekirja, ja niiden lisäksi muistikirja, kalenteri, laskin, kello sekä - yllätys yllätys - sävellysohjelma, jolla voit säveltää mieleisesi hälytysäänen puhelimeen. Liekö tämä parannus sitten ympäristöystävällinen tai ei, niin kuitenkin se osoittaa, että älypuhelimelle voi myös opettaa jotakin. Sovelluskehittimiä ei kuitenkaan näillä näkymin ole odotettavissa ja mitään suurimittaista tuskin tuleekaan. Puhelimen ohjelmistoihin on sisällytetty myös käyttöohjeita, jotka saa esille napinpainalluksella.

Ulkoisilta mitoiltaan älypuhelin on 17,4cm pitkä, 6,5cm leveä ja 3,6cm paksu ja se painaa melkein 400g. Kuorien sisällä hyrrää Intelin 386/24MHz -prosessori. Muistia on yhteensä 8MB, josta 4MB on annettu GEOS 3.0 -käyttöjärjestelmän käyttöön, 2MB ohjelmien ajamiseen ja 2MB käyttäjälle. Puhelimen mukana tuleva akku antaa aikaa juttelemiseen ja/tai datasiirtoon kaksi tuntia tai vaihtoehtoisesti puhelin pysyy 30 tuntia valmiustilassa. Näyttönä toimii 640x200 pikselin harmaasävynäyttö kooltaan 115x35 mm. Älypuhelimen voi myös kytkeä PC:hen infrapunalinkin tai RS-232 kaapelin välityksellä. Puhelimen voi kytkeä myös printteriin infrapunalinkillä, jolloin on kätevä tulostaa esimerkiksi viestejä.

Monipuolisista ominaisuuksistaan huolimatta älypuhelin ei sovi kaikille kaukotyötä tekeville. Monet kaupparatsut ja kotikäyntejä tekevät henkilöt tarvitsevat paikan päällä mikron ja ohjelmistoja, joita valitettavasti älypuhelimeen ei saa. Jos tietää tarvitsevansa esimerkiksi tietokantaohjelmistoja tai monipuolista tekstinkäsittelyohjelmaa on parempi harkita kannettavaa tietokonetta sekä GSM-puhelinta. Ne tarjoavat samat ominaisuudet kuin älypuhelinkin, mutta niistä löytyy huomattavasti enemmän resursseja vaativaan käyttöön. Tosin hintaa kannettavalle ja GSM-puhelimelle + datasovittimelle kertyy noin 15000 mk, kun taas älypuhelimen hinta on suuruusluokkaa 10000 mk.

[WNC],[WCNC]